Loma sitten oli ja meni ja työ alkoi ja paniikki. Jos olisin yhtään pessimismiin taipuvainen ihminen, pohtisin katkerana mitä ihmettä mä sitten lomalla tein kun gradua en saanut aikaiseksi. Ai niin, mähän olen pessimismiin taipuvainen ihminen; mitä helvettiä mä sitten oikein tein? Jaa. Kissanhäkkiä. Lenkitin koiria. Joskus piti tiskatakin. Niin ja katselin youtubesta who'se line is it anyway -pätkiä. Loistavaa kamaa.

Mutta ei se auta kuin todeta että perseeksi meni se loma, ja tarttua positiivisiin ajatuksiin tässä tilanteessa. Hyvää on mm. se, että olen saanut parina iltana gradutiedoston auki. Koska se todellakaan ei ole itsestäänselvää että sitä vaan istuu koneelle ja aukaisee sen, koska ahdistus iskee pelkästä ajatuksestakin. Mutta nyt ei takerruta siihen, vaan niihin hyviin asioihin. Toinen hyvä asia on se, että mulla on hyvin, hyvin vähän aikaa. Tarkoittaen sitä, että mun on P A K K O ottaa ja avata se gradutiedosto ja naputtaa sinne suurella raivolla tekstiä, koska huomennakaan ei ole aikaa, eikä sitä seuraavana päivänä, ja viikonlopulla se aika mitä on käytettävissä menee gradun paukuttamiseen, koska kuolema koittaa jos sitä ei saa silloin tehtyä sivutolkulla. Toisin sanoen: viimehetken paniikki alkaa hiipiä sieluun. Mutta on tässä vielä aikaa. Hyvin vähän, mutta on kuitenkin. Jotain hyvää on myös siinä, että tällä hetkellä kärsin kohtuullisista univaikeuksista. Yhtenäkään yönä en ole edelliseen pariin viikkoon päässyt nukkumaan ennen yhtä, ja herätys töihin onkin sitten knlo 04.30 että ehtii lenkittää vielä muppeja hieman ennen töihinlähtöä. Tämä ei ole niin reipasta miltä se kuulostaa, vaan kokemuksen muokkaama rutiini, koska työpäivän jälkeen sitä parin tunnin lenkkiä ei vaan irtoa. Yllättävää kyllä, tämä ylikierroksilla töhöttäminen vähillä yöunilla onkin ihan sopiva mielentila gradunkirjoitukseen. Vähän välillä ajatus pätkii ja meinaa olla vaikeuksia muistaa mitä asiaa sitä edellisen kerran jäi kirjoittamaan, mutta aivokapasiteetti ei riitä myöskään mihinkään muuhun kuin siihen yhden asian nakuttamiseen. Että näillä mennään.

Eli positiivisuuspläjäyksellä mennään eteenpäin. Kaksi päivää gradunkirjoitusta ja kaksi sivua tekstiä on nyt takana. Jotain se on sekin. Tällä hetkellä nakuttelen aiheesta Teacher Knowledge ja alakappaletta subject matter knowledge, johon on ihanan helppoa suoltaa liipalaapaa. Nyt taidan kuitenkin yrittää sitä nukkumaanmenoa. Nukahtamiseen auttaa mukavasti Julie Gess-Newsomen Examining Pedagogical Content Knowledge.