Noniin, gradublogin ensimmäinen postaus.

Tämä blogi on omistettu epätoivolle, ahdistukselle, aikaansaamattomuudelle ja kaikkien näiden yhteissummalle eli paniikinomaiselle gradunkirjoitukselle.

Miksi tällainen blogi tarvitaan? Jaa, en tosiaan tiedä, tarvitaanko. Mutta ehkä se auttaa. Julkinen häpeä on kuitenkin aika hyvä motivaattori.

Ensinnäkin voisin kirjoitella vähän siitä, mistä aion tarinoida graduuni. Ei sillä että luulisin sen ketään kiinnostavan, vaan siksi että voin itse pitää sitä vähän niinkuin muistilistana. Oletteko koskaan lukeneet jotain gradukirjaa ja sitten hätkähtäneet siihen tosiasiaan, että olet unohtanut oman aiheesi? Ei ole kivaa se.

Tämän hetken työotsikko on jotakuinkin Teacher Self-efficacy Beliefs of Preservice English Teachers.

Eli miten hyviksi enkunopeiksi tulevat enkunopet itsensä tuntevat. Fascinating for sure. Alunperin mua olisi kiinnostanut tutkia, miten hyviksi englanninkielen taitajiksi tulevat enkunopet itsensä tuntevat, mutta koska olen laiska paska ja materiaalia oli enemmän aiheesta teacher self-efficacy, vaihdoin aihetta. Nyt siis tarkoitus olisi kysellä tulevilta enkunopeilta, mitkä asiat he tuntevat vahvuuksiikseen (mitvit - vahvuus, vahvuudet, vahvuuksensa, vahvuuksiikseensa?! Onneksi mun ei tarvitse kirjoittaa tätä gradua suomeksi) osaamisessaan opettajina. Plus että mitkä asiat he kokevat tärkeäksi.

Tällä hetkellä olen lähettänyt maailmalle jotakuinkin perkeleellisen määrän kyselyitä, joista on palautettu - tattadadaa!- kymmenen. Noin 70 tarvittaisiin. Eli joudun ensinnäkin laittamaan maailmalle karhukirjeen niille jotka ei vastanneet (kai nyt saa jo uhkailla kun lahjonta ei toiminut?) ja ensitöikseni syksyllä isken menemään uuden verkon vesille.

Nyt sitten faktoja pöytään.

Mulla on:

- 10 kyselyyn vastaajaa. En ole jaksanut katsoa, mitä ne on vastanneet.

- 5 sivua tekstiä, josta asiaa on n. kolme riviä

- aikaa kuukausi. Tai vähän enemmän, mutta kuukauden päästä alkaa työt, ja töitten jälkeen alkaa koulu, ja koulun alun jälkeen pitäisi aika saatanan äkkiä saada tätä paskaa pakettiin jos en halua maksella opintotukia takaisin. Eli käytännössä heinäkuun kuluessa olisi tarkoitus saada rykäistyä n. 60 sivua käypäistä tekstiä niin, että kun saan loput vastaukset kyselyyn, mulle ei jää muuta kuin päivittää tulososio ja loppuläpinät.

- paniikki

- maailman raivostuttavin graduohjaaja, jonka antamasta palautteesta en saa mitään selvää.

Mulla ei ole:

- motivaatiota

- välillistä motivaatiota. Irtokarkit loppuivat juuri.

- tarpeeksi aineistoa

- hajuakaan siitä, miten kirjoitetaan hyvä tai edes keskinkertainen gradu

Että näillä mennään. Tämän päivän ensimmäinen saavutus on ollut se, että heräsin kuudelta pirteänä ja ajattelin kirjoittaa gradua. Hyvä Elli! Aloitin blogin pystyyn pistämisellä. Selailin paljon hyviä face palm -kuvia joista yritin valkata hyvää otosta tuohon yläpalkiksi, mutta koska en osannut skaalata niitä oikein, blogia koristaa upea fail-leima. Lupaan tatuoida sen otsaani, jos mulla ei ole neljän viikon päästä vähintään 50 sivua gradutekstiä. Avasin myös jo mrInterviewin ja biletin hurjasti kun viime näkemältä vastaajia oli tullut yksi lisää. Tämän päivän tavoitteena olisi saada karhukirje maailmalle (miksi ajatuskin tästä on jotenkin kauhian ahdistava?), lueskella loput matskut mitä mulla on täällä mukana (olen btw äitin luona lappeenrannassa, mukanani ensimmäiset neljä kirjaa ja kaksi artikkelia jotka yliopiston kirjastolla tulivat eteen ja liippasivat edes vähän jotenkin melkein mun aiheeseen) ja saisin vihdoin avattua tietokoneelta tiedoston jonka nimi on "THE G". Tekstiä olisi kiva tuottaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tämänaamuinen energiapiikki on mennyt ohi ja ajatuskin sähköpostin avaamisesta tympii. Vetäydyn siis vielä hetkeksi meditoimaan vällyjen alle.