Kuusi riviä. Ehtaa tekstiä. Saanko jo aplodeja?

Mulla on paljon hyviä selityksiä. Kuten se, että nilkka meni paskaksi. Voinette kysyä, miten nilkan pamahtaminen vaikuttaa gradun tekemiseen. Se vaikuttaa siihen niin, että silloin Vituttaa. Ja tehdän tiedätte mitä silloin tapahtuu kun vituttaa - silloin mennään kauppaan ostamaan jotain hyvää sen vitutuksen hoitoon. Samoin kuin motivaattoriksi gradutiedoston aukaisemiseen.

Ongelma tässä herkkujen ostamisessa on se, että koskaa siinä ei käy niin että otat jonkun herkun kätösiisi ja otat gradukirjan ja syöt ja luet samaan aikaan. Koska herkku on pyhä, sille pitää pyhittää se hetki ja nautiskella siitä täysin rinnoin niin pitkään kuin sitä kestää. Eli tehdä samalla jotain oikein mukavaa, kuten surffailla netissä. Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun sitä herkkua on PALJON. Joten ymmärtänette, miksi tämänpäiväinen ajankäyttö on ollut gradun suhteen aika surkeaa, vaikka muuten kyllä minun mielestäni oikein hyvin käytettyä aikaa olikin.

Huomasin muuten yhden jännittävän asian. Yleensä ihmisillä on tyhjän paperin kammo, mutta mulla on täyden paperin kammo. Eli mun piti näiden kuuden rivin takia avata uusi tiedosto johon alkaa kirjoittaa, koska se teksti mitä mulla on valmiina gradutiedostossa on niin kauheeta paskaa etten halua lähteä sitä edes seulomaan. Joten siis teen varmaan niin että teen osa-alueen kerrallaan eri tiedostoihin ja isken ne siitä lopulta yhteen. Vaikuttaa äärettömän lupaavalta. Yksi syy on se, etten edelleenkään ole saanut sisällysluetteloa järkevään kuosiin.

Mutta siis todellisuudessa olen saanut enemmänkin aikaiseksi kuin kuusi riviä tekstiä. Kävin läpi yhden artikkelin ja muistuttelin toista. Mulla on nyt tämä ensimmäinen osio (selvittelen mitä koko konsepti teacher self-efficacy pitää sisällään, mikä siihen vaikuttaa ja mihin se vaikuttaa) aika hyvin mietiskeltynä ja pureskeltuna. Nyt se pitäisi siis enää sylkäistä paperille. Kenties huomenna.